Mia Pätsi
patsi.mia@gmail.com
Noo-teatteri pähkinänkuoressaTeksti on tiivistelmä kirjoittamastani ja toimittamastani kirjasta: Noo-teatteri, julkaisija Japanilaisen Kulttuurin ystävät ry, Hashi-julkaisu 2008. Etsittäessä maailman vanhinta teatterimuotoa, päädytään Japaniin. Noo-teatterin sanotaan olevan maailman vanhin teatterimuoto, jota yhä esitetään perinteisellä tavalla. Noo-teatterin kehittäjä, Zeami (1363–1443), tarkoitti noo:lla sekä taitoa että esitystä. Noo-teatteri on läpisävelletyn musiikin ja tanssin synteesi ja sen kolme tärkeintä osa-aluetta ovat laulu, tanssi ja instrumentaalimusiikki. Noo-näyttelijät löysivät teatterilleen ominaisen muodon kuvaamalla arkielämän toimintoja pelkistetysti ja tyylitellysti. Noo-näyttelijälle kaksi tärkeintä elementtiä ovat laulu ja tanssi, joita hän harjoittelee lapsesta lähtien tavoitteenaan hallita yhtä aikaa laulaminen ja tanssiminen tietyn roolityypin mukaisesti. Päämääränä on, että laulu ja tanssi ovat erottamattomat, jolloin katsoja ei hahmota, mistä laulu alkaa ja liike päättyy, vaan ne sulautuvat yhteen. Näyttelijät tanssivat tarkasti laaditut ja toistoon perustuvat monta sataa vuotta vanhat liikeradat musiikin säestyksellä. Noo-näytelmän voima piilee resitatiivin ja laulun keinoin etenevästä tekstistä, orkesterin soittamasta musiikista, eleistä, tanssista, naamioista, pelkistetystä rekvisiitasta, puvustuksesta ja lavastuksesta.Noo-teatterissa näkyy japanilaisten harjoittamien uskontojen: shintolaisuuden ja buddhalaisuuden vaikutus. Rituaalinomaista vaikutelmaa korostaa maaninen rytmi, joka luo maagisen tunnelman ja voi viedä katsojat lähestulkoon hypnoottiseen tilaan. Katsojan kuljettaminen suggestiiviseen tilaan ja kauniin tunnelman luominen on yhtä tärkeää kuin näytelmän juonen välittäminen. |