Julkaistu Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry:n jäsenlehdessä Tomo:ssa 1/09. Kirjoittanut: Mia Pätsi Minna Padilla säveltää Sudenmorsian-näytelmän
Viulisti Minna Padilla on valmistunut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta musiikin maisteriksi. Sen lisäksi hän on yksi harvoista suomalaisista muusikoista, jotka soittavat kaunisäänistä japanilaista koto-soitinta. Hän on opiskellut Japanissa koton soittamista. Ensikosketus Koton opintoihin oli 1995 Tokion Geijutsu Daigaku – musiikki- ja taidekorkeakoulussa. Siellä Minnan opettajana oli mm. Ando Masateru. Opiskelu laajeni 2001 koton soiton ja japanin kielen opinnoiksi Sapporon Hokkaido Kyoikudai-yliopistossa. Minnan opettajina toimivat Yukiko Takagaki ja Yoshiko Minamiya. Kaksi vuotta sitten Minna Padilla & The Helsinki Koto Ensemble julkaisivat upean cd-levyn " Ilta vuorella", joka sisältää Padillan sävellyksiä japanilaiseen runouteen 800–1800 luvun Japanista sekä luonnosta inspiraationsa saaneita sävellyksiä. Kotoa kuullaan myös toukokuussa, kun Minna säveltää ohjaamani ”Sudenmorsiamen”. Minnan lisäksi muusikoina ovat Ricardo Padilla ja Tuomas Rounakari. Kaikki näyttelijät, joiden liikekieli koostuu pääosin noo-teatterin liikkeistä laulavat myös tanssin ja näyttelemisen lomassa. Tiedossa on monikulttuurinen ja monitaiteellinen teos, jossa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla suomalainen kansanmusiikin ja japanilaisen perinnemusiikin vaikutteet uudeksi kokonaisuudeksi.Olen kuullut Minnan musiikkia monissa eri yhteyksissä, mutta teen hänen kanssaan ensimmäistä kertaa yhteistyötä. Koen samankaltaisuutta hänen kanssaan, koska molemmat olemme kiinnostuneita oman taiteenlajimme sisällä toisella puolella maapalloa sijaitsevasta ja värikkäästä japanilaisesta taiteesta: musiikista ja teatterista. Lienee siis paikallaan kysellä myös Minnan ajatuksia koto-soittimesta ja tulevasta yhteistyöstämme. Miten ja milloin tutustuit koto-soittimeen ensimmäistä kertaa? Tutustuin syvemmin Japanilaiseen kulttuuriin ja koto – soittimen musiikilliseen maailmaan opiskellessani Tokiossa marraskuussa 1995. Kokemus jätti unohtumattoman jäljen ja kiinnostuksen Japanilaiseen kulttuuriin. Mikä Kotossa oli sellaista, joka sai sinut jatkamaan sen soittamista? Palattuani Suomeen v.1995 jatkoin koton soittamista, koska koton soitto oli minulle elämys: se oli niin erilaista verrattuna viulun soittoon. Myös japanilainen musiikki erilaisine asteikkoineen ja tekniikoineen herätti kiinnostukseni. Vuonna 1998 perustimme ystäväni Riitta Huttusen kanssa koto ja kanteleduo ”Kanjikin”, jossa jatkoimme koton soittamista ja myös soitimme ensimmäistä kertaa kotoa ja kannelta yhdessä. Silloin tein myös ensimmäisen sävellykseni kotolle ja kanteleelle, kappaleen nimeksi tuli ”Kanjiki” (Lumikenkä). Vähitellen aloin käyttää kotoa myös muiden yhtyeitteni kanssa ja säveltää sille enemmän materiaalia. Tämä johti v. 2003 yhtyeeni Minna Padilla & The Helsinki Koto Ensemblen perustamiseen. Koto vaikuttaa ja kuulostaa kanteleen kaltaiselta soittimelta. Mitä näissä kahdessa kielisoittimessa on samaa, ja miten ne eroavat toisistaan? Koto ja kantele ovat sukulaissoittimia, molemmat kuuluvat sitra – soitinten sukuun. Sekä kannelta, että kotoa soitetaan näppäilemällä. Kanteletta näppäillään sormin ja kotoa norsunluisilla sormiplektroilla (tsume). 5-kielisen kanteleen ja koton maailmassa on yhteistä myös pentatonisten asteikkojen käyttö. 
Minna Padilla on monipuolinen muusikko ja säveltäjä. Kuva: Olli Pelz 2007.
Miten Minna Padilla & Helsinki Koto Ensemble sai alkunsa? Mikä on mieleenpainuvin esiintymisenne? Tokion jälkeen soitin pitkään japanilaista musiikkia kotolla, kunnes aloin tehdä myös sävellyksiä kotolle ja muille soittimille. Vähitellen, materiaalin karttuessa minulle syntyi haave tehdä sävellyskonsertti kotolle sävelletystä musiikista. Vuonna 2003 minulla oli mahdollisuus toteuttaa tämä unelma. Sävelsin lisää musiikkia ja perustin yhtyeen sitä esittämään. Ensikonsertti oli Sibelius-Akatemian Soiva Akatemia -konserttisarjassa syksyllä 2003. Palaute konsertista oli niin positiivista, että jatkoimme konsertoimista ja uuden ohjelmiston luomista. Sävellyskonsertti oli erityinen myös siksi, että eräissä sävellyksissäni soitti kolme koton soittajaa: Minna Padilla, Riitta Huttunen ja Eva Alkula. Muut soittajat olivat Pasi Ryökkynen (basso) ja Olli Kari (haitari). Nykyiseen, kuuden muusikon kokoonpanoon, The Helsinki Koto Ensemble muodostui vuonna 2005. Yksi unohtumattomimpia konserttejamme on Japanin kiertueelta vuonna 2006 Otarun kaupungista. Yhtyeessä soittivat kiertueella Minna Padilla (koto), Kristiina Ilmonen (huilut, perkussiot), Mirja Mäkelä (laulu), Senni Eskelinen (kantele), Olli Kari (haitari) ja Pasi Ryökkynen (basso). Läpisävellät parhaillaan "Sudenmorsian" näytelmää. Mitä läpisäveltäminen itse asiassa tarkoittaa? Mitä soittimia esityksessä kuullaan? Läpisäveltäminen tarkoittaa sitä, että säveltäjä on kirjoittanut jokaisen nuotin, mitä muusikko esittää, koko teoksen läpi. ”Sudenmorsiamen” musiikissa on läpisävelletyn musiikin lisäksi myös improvisoituja kohtia, joka antaa esittäjälle lisää mahdollisuuksia tulkintaan. Esityksessä käytetään 13-kielistä kotoa, viuluja, perkussioita, huilua ja jouhikkoa. Mikä on ollut "Sudenmorsianta" säveltämisessä mukavinta ja mikä taas haastavinta? Haastavuus on toisinaan sangen mukavaa, mahdollisuus ylittää itsensä ja löytää jotain uutta. Haastavinta tässä produktiossa on toki yhdistää noo – musiikin elementtejä uuteen sävellettyyn musiikkiin eri instrumenteille. Mukavinta on miettiä, miten ilmaista teoksen symbolisia kohtia, kuten ihmissudeksi muuttumista ja luontokuvausta musiikin kautta. Olemme ideoineet, että näytelmä on perinteisen noo- teatterin ja nykytanssin synteesi. Nykytanssin koreografioista vastaa tanssija Sami Hiltunen, joka on tanssinut mm. Hurjaruuthissa, Helsingin Kaupunginteatterissa ja Suomen Kansallisoopperassa. Samalla tavalla myös musiikissa kuuluu sekä suomalaista ja japanilaista musiikkia. Osaatko kertoa tästä tarkemmin? Noo – teatterissa käytetään perinteisesti soittimina ainoastaan kahta tai korkeintaan kolmea rumpua ja huilua. ”Sudenmorsiamen” noo – versiossa puolestaan käytämme myös muita soittimia, kuitenkin noo – elementtejä hyödyntäen paikoitellen. Tarkoitus on ottaa mukaan myös ”Sudenmorsiamen” viitekehys, eli Hiidenmaa, jolloin suomalais-virolaisen musiikin vaikutteet ovat tarpeellisia. Laulut sen sijaan esitetään noo:lle tyypillisesti resitoiden, mikä luo kiinnostavaa jännitettä draaman kaaren kulussa.
Esiinnyt myös sivuroolissa. Näyttelet pappi Olaus Duncania. Millä mielin odotat näytelmän harjoituksia? Olaus Duncanin rooli on kiinnostava lisä muusikkona toimimiseen näytelmässä. Odotan sitä innolla! Noo – kävelyä täytyy varmaankin ryhtyä harjoittelemaan jo hyvissä ajoin. Mitä haluaisit vielä sanoa Tomon lukijoille? Aino Kallaksen ”Sudenmorsian” – näytelmän toteuttaminen noo – teatteriversiona on ainutlaatuinen projekti, jota kannattaa tulla katsomaan! Olen iloinen, että voin olla mukana hienossa työryhmässä tekemässä tätä projektia. Toimittaja: Mia Pätsi ****Lisätietoja: The Helsinki Koto Ensemblen konsertit keväällä 2009:20.3 Kohiseva – ravintola, Pukkila25.3 Sinebrychoffin museo, Helsinki29.3 Pro Puu Galleria, Lahti.Sudenmorsiamen esitykset keväällä 2009:20.5 Ensi-ilta, Puoli Q-teatteri, Helsinki, 19.0022.5 Puoli Q-teatteri, Helsinki, 19.0023.5 Puoli Q-teatteri, Helsinki, 15.0024.5 Puoli Q-teatteri, Helsinki, 15.00 ja 18.0026.5 Puoli Q-teatteri, Helsinki, 19.0027.5 Puoli Q-teatteri, Helsinki, 19.0028.5 Puoli Q-teatteri, Helsinki, 19.0030.5 Puoli Q-teatteri, Helsinki, 15.00.
|
